Eläminen suvaitsevaisessa yhteiskunnassa on hienoa, mutta monet ottavat suvaitsevaisuuden itsestäänselvyytenä. Yksilö, jonka ei tarvitse kohdata syrjintää arkielämässään todennäköisesti pitää suomalaista yhteiskuntaa hyvinkin suvaitsevana. Kun kuitenkin kysymme jonkin vähemmistöryhmän edustajalta mitä mieltä he ovat suomalaisen yhteiskunnan tilasta, he saattavat olla täysin eri mieltä suomalaisen yhteiskunnan suvaitsevaisuudesta.
Onko suvaitsevaisuus vain sanahelinää?
Suvaitsevaisuus on monelle sananhelinää, joka ei merkitse käytännössä yhtään mitään. Valtaosa suomalaisista pitää itseään suvaitsevana, vaikka pitäisikin muita ihmisryhmiä itseään alempiarvoisessa asemassa tai suhtautuisi epäilevästi erilaisiin ihmisiin. Todellista suvaitsevaisuutta on kuitenkin hyväksyä erilaisuus ja arvostaa toista ihmistä aidosti erilaisuudesta huolimatta. Alentuva suhtautuminen erilaisuuteen ei ole suvaitsevaisuutta. On tärkeätä toteuttaa tätä aitoa suvaitsevaisuutta.
Millainen on suvaitseva ihminen ja yhteiskunta?
Suvaitseva ihminen kunnioittaa toisten ihmisten ihmisarvoa ja tasavertaisuutta seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Vähemmistöryhmien ihmisarvon kunnioittaminen on askel kohti yhteiskuntaa, jossa syrjintä on tuomittavaa. Syrjinnästä vapaan yhteiskunnan tulisi olla ihanne, jota kohti kaikkien tulisi kulkea, sillä aidosti suvaitsevaisessa yhteiskunnassa yksilöt voivat toteuttaa halujaan ja tarpeitaan vapaasti ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta tai asiattoman käytöksen kohtaamisesta. Suvaitsevaisuus on vapaan yhteiskunnan kulmakivi ja vapaassa yhteiskunnassa ihmisillä on hyvä olla.
Suvaitsevassa yhteiskunnassa erilaisuus on rikkautta. Erilaisuus ei kuitenkaan luo eriarvoisuutta eri ihmisryhmien välille, vaan kaikille ihmisille kuuluu ihmisarvo, vaikka henkilön erilaisuus olisi omasta arvopohjasta tarkasteltuna vierasta. Suvaitsemattomassa yhteiskunnassa ihmiset ovat usein tietämättömiä ja epävarmoja. Tällaisessa yhteiskunnissa elävät ihmiset ovat saaneet esimerkiksi tiukkaa uskonnollista opetusta tai heidän kulttuurinsa on hyvin konservatiivinen. Toisaalta suvaitsemattomuutta esiintyy myös Suomessa, vaikka maamme ei ole tiukan uskonnollinen eikä kulttuurimme ole konservatiivinen.
Kasvatuksella pyritään kitkemään suvaitsemattomuutta
Suvaitsemattomuutta pyritään kuitenkin kitkemään kasvatuksen avulla. Suvaitsevaisuuskasvatuksesta on tullut aikakautemme hitti, joka on ennaltaehkäissyt nuorempien sukupolvien syrjivien asenteiden kehittymistä. Asenteita on helpoin muokata silloin, kun ihmiset ovat nuoria. Suvaitsevaisuuden omaksuminen nuorena on todella tärkeätä, sillä yhteiskunnan tulevaisuus on maamme nuorison käsissä. Heidän käsissään on viime kädessä se, millaisessa yhteiskunnassa elämme vuosikymmenien päästä.
Suvaitsevaisuudesta ei voi puhua liikaa, mutta pelkkä puhe ei riitä. Jokaisen tulisi katsoa peiliin ja miettiä, missä määrin hyväksyy erilaisuutta ja voiko omat piilevät ennakkoluulot vaihtaa avoimeen ja aitoon suvaitsevaisuuteen.